Martine Ehkäpä kyllä? Kolmatta viikkoa takaperin putosi kaksitoista vuotias poika kirkontornista kiviseen maahan ja taittoi niskansa, molemmat käsivartensa ja säärensä. Tuskin oli tämä meidän miehemme saapuville saatu, ennenkuin hän voiteli koko poikasen ruumiin jollakin voiteella, jota hän osaa tehdä, ja paikalla poika nousi jaloilleen ja juoksi polttopallosille.
Luukas. Ah!
Valere. Sillä miehellä mahtaa olla rohtoja, jotka parantavat kaikki taudit.
Martine. Ihan varmaan!
Luukas. Peijakas! Siinähän juuri mies, jota tarvitsemme. Nyt kiiruusti häntä hakemaan.
Valere. Tuhannet kiitokset teidän ilosanomastanne.
Martine. Mutta muistakaa minun neuvoni.
Luukas. Antakaa vaan meidän toimia. Lempo vieköön! Jos ei muuta tarvita kuin keppiä, niin on otuksemme jo ansassa.
Valere (Luukakselle). Olipa se oikea onnen potkaus, että tapasimme tuon vaimon. Minä puolestani toivon kaiken menestyvän oivallisesti.